Pyöräilijä Hiski Kanerva

SM-maantie

  • Joukkue-esittely Baltyk - Karkonosze Tourilla.
    Joukkue-esittely Baltyk - Karkonosze Tourilla.
  • Ensimmäinen irtiottoyritys Tallinna-Tarto GPssä.
    Ensimmäinen irtiottoyritys Tallinna-Tarto GPssä.
  • Porvoon ajojen välihatkassa Niki Birlingin kanssa. Kuva: Jari Birling
    Porvoon ajojen välihatkassa Niki Birlingin kanssa. Kuva: Jari Birling
  • Helsinki GP:n linja-ajo. Kuva: Samu Ilonen
    Helsinki GP:n linja-ajo. Kuva: Samu Ilonen
  • Juhannuskokko kellumassa Ruotsalaisessa tyynessä ilmassa.
    Juhannuskokko kellumassa Ruotsalaisessa tyynessä ilmassa.
  • SM-maantien ensimmäisellä kierroksella vielä ELiten voittajan Samuel Pökälän perässä. Kuva: Ilse C Holm
    SM-maantien ensimmäisellä kierroksella vielä ELiten voittajan Samuel Pökälän perässä. Kuva: Ilse C Holm

Blogin kirjoittamisessa on ollut niin pitkä tauko, että kaiken tapahtuneen kertaamisessa saattaa tulla melko pitkä teksti. Hajoitetaan kronologinen järjestys nyt sitten niin, että kerron ensin miten viimeisimpänä ajetut SM-kilpailut menivät ja sitten vanhemmat tarinat ja SM-valmistautumisen. Loppuun vielä hieman tulevaa ohjelmaa.

 

 

Viime viikolla ajettiin siis maantiepyöräilyn SM-kilpailut. Kilpailut oli jaettu niin, että tempo oli keskiviikkona Noormarkussa ja viikonloppuna ajettiin maantien yhteislähdöt Vantaalla. Osallistuin itse kumpaankin alle 23-vuotiaiden sarjassa.

SM tempoon osallistuin nyt vuoden tauon jälkeen. Realistisesti en lähtenyt kamppailemaan aivan kirkkaimmista sijoista, mutta omasta mielestäni top-5:teen olisi ollut mahdollisuudet. Ajoimme 36 kilometrin kilpailun todella kovassa vesisateessa ja keho piti todellakin herätellä auki lämmittelyn aikana. Ajoni oli ehjä ja ihan hyvä, mutta vauhti ei ollut aivan riittävää. Pystyin pitämään hyvää perusvauhtia yllä, mutta tarvittavat viimeiset watit jäivät uupumaan. Tuloslistalta nimeni löytyi seitsemänneltä sijalta. Mitään sekunttipeliä ei tullut, vaan erot edellä olleisiin olivat ihan reilut. Uskon kuitenkin, että kunnollisella tempotreenillä ja hieman paremmalla viimeistelyllä olisin voinut olla taistelemassa mitalista. Ensi vuonna sitten!

Muutaman päivän palauttelun jälkeen oli sunnuntaina vuorossa Suomen pyöräilykesän kohokohta; miesten eliten ja alle 23-vuotiaiden 181 kilometrin SM-maantieajo. Viivalla oli hyvä määrä kuskeja ja järjestäjät olivat saaneet kilpailuun mielestäni erittäin hyvän reitin. 15 kilometrin kierrokselta löytyi noin kolmen kilometrin pätkä melko teknistä ja kapeaa tietä ja puolessa välissä melko jyrkkä Tapolan nousu. Kilpailu käynnistyi vauhdikkaasti todella lämpimässä säässä. Ensimmäisen kierroksen lopussa lähti alun irtiotto, johon päätyi lähes kaikista isoista seuroista vahvoja kuskeja. Pääjoukon meno oli melko levotonta muutaman kierroksen tämän jälkeen, kun nimimiehistä Veikkanen ja Helminen koittivat iskeä irti muutamia kertoja. Pääjoukon meno kuitenkin rauhoittui ja kolmen ajajan vaaraton välihatka pääsi menemään. Vasta reilusti sadan kilometrin jälkeen alkoi taas tapahtumaan, kun ensimmäistä irtiottoa alettiin hieman harventamaan ja välihatka ajettiin kiinni. Kärjessä oli viisi kuskia ja pääjoukossa alettiin hiljalleen kokoamaan takaa-ajoa. Vajaat 40 kilometriä kun oli jäljellä, niin Pökälä jätti muut irtiottolaiset taakseen ja alkoi kasvattamaan eroa näihin. Pääjoukko alkoi supistamaan eroa näihin neljään kuskiin. Myös alle-23 vuotiaiden kisa aktivoitui, mutta useista irtiottoyrityksistä huolimatta kukaan ei päässyt irti. Toiseksi viimeisellä kierroksella Tapolan mäessä Veikkanen lähti ja sai mukaansa alle-23 vuotiaan Sasu Halmen. Itse olin Roope Nurmen kanssa aivan heidän perässä, mutta emme pysyneet heidän matkassa. Kuitenkin kun katsoin taakse niin mukaan oli tulossa vain Helminen. Ajoimme Helmisen ja Nurmen kanssa Veikkasta ja Halmea kiinni, mutta emme heitä aivan saaneet. Jossittelu on turhaa, mutta tästä kun olisimme saaneet yhden porukan, niin uskoisin sen kestäneen maaliin asti ja näin olisi 23-vuotiaiden mitalit jaettu meidän kesken. Kuitenkin takaa tuli reilu 10 hengen porukka mukaan ja Länken aloitti kovan takaa-ajon saadakseen Halmen kiinni. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä ero tulikin kokonaan kiinni ja juuri samalla hetkellä Helminen iski yksin irti ja muiden hieman epäröidessä katosi horisonttiin. Tapolan mäessä Veikkanen irtosi vahvasti ja tällä kertaa kenelläkään ei ollut voimia seurata. Hieman mäen jälkeen ryhmämme ajoi alkuperäisestä hatkasta vielä irti olleen Simolan kiinni, joten ryhmämme edellä olivat vain Pökälä, Veikkanen ja Helminen. Laskin nopeasti että UCI-pisteitä olisi vielä jaossa alle 23-vuotiaille hyvä määrä, kunhan enempää eliten kusekja ei pääsisi karkuun. Pidimme loppuun asti porukan koossa ja mestaruus ratkottiin loppukirissä. Olin viimeisellä kilometrillä erittäin hyvässä paikassa, mutta jalat olivat niin kramppiherkät ja loppu, että en päässyt nousemaan putkelle enää kirissä. Maaliin tultiin järjestyksessä Nurmi, Hänninen, Halme, Kejo, Simola ja Kanerva. Tuloksena siis alle 23-sarjassa neljäs ja miesten sarjassa yhdeksäs. Tavoitteista mitali jäi, mutta UCI-pisteitä tuli kaksi kappaletta. Ilahduttavaa oli myös se, että pitkän kilpailun jälkeen olin kuitenkin aivan oikeassa porukassa ja vielä taistelemassa ihan mestaruudesta. Tällä kertaa voimat eivät vain riittäneet lopussa. Ensi vuonna sitten taas..!

 

 

Viimeisimmän postauksen jälkeen valmistauduin Skarassa Toukokuun loppupuolella ajettavaan Baltyk-Karkonosze Touriin. Valmistautuminen onnistui ja Puolassa ajaminen tuntui erittäin hyvältä. Sain tehtyä töitä joukkueelle ja kaiken lisäksi saimme viikon aikana erittäin hyviä tuloksia aikaan. Ensimmäisellä etapilla Janssen kolmas ja Anderberg seitsemäs. Toisena päivänä Anderberg hatkassa ja virtuaalisessa keltaisessa paidassa ihan viimeisille kaupunkikierroksille asti. Kolmantena päivänä Janssen nousi kokonaiskilpailussa toiseksi välikirien bonussekunneilla. Neljäntenä päivänä Janssen valitettavasti törmäsi etapin loppupuolella koiraan ja kaatui pahasti. Janssen pääsi pääjoukon mukana maaliin, mutta kärsi pahoista kivuista. Manninen oli pienessä maaliin asti kestäneessä irtiotossa ja lopulta neljäs. Viimeisenä päivänä ajettiin aamulla mäkitempo, jossa ajoin aivan täysiä, vain päästäkseni aikalimitissä maaliin. Juuri ja juuri pääsinkin.. Tässä vaiheessa menetimme mahdollisuudet hyvään kokonaissijoitukseen kilpailussa. Iltapäivällä ajetulla maantie etapilla taistelin vielä aikalimitissä itseni maaliin todella mäkisessä maastossa kulkeneella reitillä. Kokonaisuutena reissu oli todella onnistunut ja olin luottavainen tämän olleen hyvä valmistautuminen seuraavan viikon Tour of Estoniaan.

 

Viikolla olo tuntui todella hyvältä, mutta Virossa kisojen startatessa olo oli kuitenkin aivan toinen. Olin suunitellut tämän maajoukkuereissun olevan hyvä mahdollisuus saada UCI-pisteitä, mutta hieman puolen välin jälkeen ensimmäisenä päivänä katkesin sivutuulessa ja mitään ei ollut enää tehtävissä. 8 prosentin aikarajaan ei ollut mitään mahdollisuuksia yksinäisellä ja hiipuvalla vedolla. Energiat olivat niin loppu, että hyppäsin raatobussin jatkamaan matkaa kohti Tartoa. Seuraavana päivänä oli sitten ohejlmassa juomahuoltoa muille jätkille. Sunnuntaina ajoin Rattarallissa noin 120 kilometriä aivan treeninä ja kurvasin sivuun.

 

Palasimme Suomeen ja keho olisi kaivannut totaalista lepoa ja hieman kevyttä treeniä, mutta tällä kertaa tarjolla oli vain tiedusteluharjoitus 4. Neljä päivää ja kolme yötä metsässä eivät todellakaan sopineet ohjelmaan. Viimeisenä yönä suoritimme vielä reilun 15 kilometrin marssin takaisin Santahaminaan. Tämä oli huomattavasti kivuliaampi matka kuin mikään tämän vuoden kilpailuista. Viimeisillä kilometreillä teki mieli itkeä, kun pelkkä kävely sattui.

 

Edellä mainituilla lähtökohdilla starttasin seuraavana päivänä Lahdessa Fellmanin ajoihin. Ajaminen tuntui yllättävänkin hyvältä, vaikka energiat kyllä olivat todella vähissä ja loppuivat aivan kesken kisan aikana. Oli kuitenkin hauska ajaa vuoden ensimmäinen kilpailu Suomessa, kun Bliz-Merida oli paikalla hyvällä joukkueella. Tuloksellisesti Janssen otti hopeaa erittäin vahvan kilpailun ajaneen Pökälän jälkeen. Itse rullailin maaliin pääjoukossa. Muuten neljäs kerta Fellmanin ajoissa itselleni, mutta ensimmäistä kertaa maaliin asti.

 

Seuraavana päivänä Porvoossa tuli taas pitkä päivä. Heti alussa olin koittamassa melkein jokaiseen irtiottoyritykseen mukaan, mutta lopulta porukasta irtosi kolmen ajajan ryhmä. Repo, Tiainen ja ranskalaisen tiimin kaveri. Ajattelin, että tuonne on yritettävä ja koitin mukaan tulleen Niki Birlingin kanssa nousta kierroksen verran hatkaan mukaan. Lähelle päästiin, mutta ei kuitenkaan. Kisan lopussa kun Bliz-Meridan juna iski maalimäessä, oli omat työni tehty ja löin jalan suoraksi. Porukka katkesi melko nätisti ja kärkeen muodostui noin 15 ajajan ryhmä. Maaliin tullessa Moncorgé oli toinen, Janssen kolmas ja Manninen neljäs. Itse tulin grupetoksi jääneessä pääjoukossa viimeisille kilometreille rauhassa ja vain haluamatta kaatua. Kohtalo päätti kuitenkin lähettää kälviäläisen hyppäämään selkään.. Ei muuta kommentoitavaa tästä.

 

Seuraavaksi viikonlopuksi arvoin muutamien kilpailujen väliltä. Päädyin Helsingin Velodromille ajamaan UCI-statuksen täksi kaudeksi saaneeseen Helsinki GP:seen. Tästä on puhuttu monta vuotta ja nyt kun se lopulta toteutui, oli lähes velvollisuus olla mukana. Tämä ei aivan täydellisesti sopinut ohjelmaani, sillä kroppa olisi kaivannut lepoa. Toisaalta ratakisojen tuoma ylivauhti oli todella tarpeen maantiellä ja metsissä hidastuneille jaloille. Valitettavasti kilpailuissa oli osallistujia todella vähän. Itselle hyvät treenit ja samalla tulokset kertyi ajelemalla tai rehellisesti sanottuna roikkumalla Simolan Mikan takapyörässä. Mikalla on kunto noussut muutamana viime vuonna todella paljon kaikissa ratalajeissa. Muutama vuosi sitten pystyin edes jossain määrin taistelemaan ratakisojen voitoista hänen kanssa, mutta tällä hetkellä ei tähän ollut mitään mahdollisuuksia. Hauskana faktana mainittakoon, että ajoimme Omniumin pisteajon loppuun Mikan kanssa kahdestaan, kun olimme varvanneet kaikki muut kahteen kertaan pois radalta. Viikonlopusta kertyi siis muutamia podiumeja, jokunen UCI-piste, pieni määrä palkintorahaa ja pari kukkia äidille.

 

Seuraavana viikonloppuna ollut juhannus tuli pyhitettyä levolle, kevyelle treenille ja laatuajalle perheen ja sukulaisten seurassa. Muutaman päivän mökkielämä rauhoitti kummasti ja sain ladattua energiat SM-kilpailuihin.

 

 

Nyt sitten SM-kilpailujen oltua ja mentyä on käytännössä kisakaudesta reilut puolet takana. Tällä hetkellä kalenteri näyttää identtiseltä viime vuoden kanssa. Tasan vuosi sitten SM:ien jälkeen lähdin Ruotsiin ajamaan Bliz-Meridan kanssa ja pahan miehistövajauksen turvin sinnittelin siellä kauden loppuun asti. Onnekseni myös täksi kaudeksi löytyi paikka tutusta porukasta. Tämä kulunut vuosi on opettanut minua varmasti enemmän kuin kaikki aikaisemmat Suomessa ajetut kilpailukaudet yhteensä. Myös fyysinen kehitys kovien ulkomaalaisten kisojen kautta on ollut hämmästyttävän nopeaa ja mahtavaa seurata. Ohjelmassa on siis sunnuntaina Ruotsin cupkisa Västboloppet ja maanantaista alkaen U6 Cycle Tour. Seuraavalla viikolla on Skånessa useampia kortteleita ja seuraava cupkisa Ringenloppet. Näiden jälkeen Tiimin kalenterissa on kaksi UCI 2.2 kilpailua Puolassa, mutta lopullisia miehistöjä ei ole vielä valittu. Jälkimmäisestä Puolan kilpailusta onkin sitten vain viikko Tartossa ajettaviin alle 23-vuotiaiden EM-kisoihin. SInnekään ei ole vielä maajoukkuevalintoja tullut, mutta olen luottavainen paikkaan.

 

Tässä kaikki tältä erää, Kanerva kuittaa

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.