Pyöräilijä Hiski Kanerva

Alikersantti Kanervan armeijavuosi

  • Metsäleirien pelastus - selfiet.
    Metsäleirien pelastus - selfiet.
  • Viimeinen päivä siviilissä ennen palvelusta ja ennen hiuksien ajoa.
    Viimeinen päivä siviilissä ennen palvelusta ja ennen hiuksien ajoa.
  • Matkalla voittoon Hiekkatierallissa marraskuussa 2014. Ainoa kilpailu jonka ajoin Urheilukoulun tarjoamilla ajovaatteilla.
    Matkalla voittoon Hiekkatierallissa marraskuussa 2014. Ainoa kilpailu jonka ajoin Urheilukoulun tarjoamilla ajovaatteilla.
  • Alokas Kanervan kaappi siistissä järjestyksessä.
    Alokas Kanervan kaappi siistissä järjestyksessä.
  • Päivystäminen ei kiinnostanut.
    Päivystäminen ei kiinnostanut.
  • Juuri ylennetty Alikersantti Kanerva.
    Juuri ylennetty Alikersantti Kanerva.

Tarina alkaa Tanskan maalta Jyllannista läheltä Saksan rajaa. On sunnuntai 28. syyskuuta 2014 ja kauden viimeinen kilpailu on juuri ohi. Alamme pakkaamaan pakettiautoa täyteen lähteäksemme kotimatkalle. Puhelimessa pyörii huonolaatuinen striimi miesten MM-kilpailujen maantieajosta. Ajaessamme Iso-Beltin sillan yli Sjellantiin tekee Michal Kwiatkowski ratkaisevan liikkeensä ja karkaa muilta viimeisellä kierroksella voittaen sateenkaaripaidan itselleen selvällä erolla. Kööpenhaminan kohdalla pakettiauto kääntyy sivuun E20 tieltä ja allekirjoittanut hyvästelee muun joukkueen Kastrupin lentokentällä. Viimeinen ilta siviilissä kului siis lentokoneessa palatessa Suomeen.

 

Maanantaina 29. syyskuuta saavuin bussilla Santahaminan portille. Astuin palvelukseen Hämeen Rykmentin Urheilukouluun, joka oli jo siirretty Kaartin Jääkärirykmentin alaisuuteen, saapumiserässä 4/14. Olin paikalla toiseksi viimeisenä 75 alokkaasta. Myöhemmin saapui vain Erfan Zeneli, jonka edellisenä päivänä ratkenneen Veikkausliigan kultajuhlat olivat ilmeisesti venyneet pitkiksi.. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien kokelaat ja alikersantit laittoivat komppanian toimimaan todella tiukassa kurissa. Ensimmäisen viikon aikana ei menty kertaakaan syömään korjaamatta vähintään kerran takaisin sisään. Kuri teki kuitenkin hyvää tulosta ja skapparit olivat tyytyväisiä meidän käytökseen ja oppimistuloksiin. Omaan ohjelmaani tämä P-kausi ei sopinut, kun kilpailukauden jälkeen pitäisi levätä eikä jatkuvasti ryynätä ympäriinsä kaikki varusteet päällä. P-kausi sujui kuitenkin hyvin ja sain sluibattua sen verran, että keho pääsi pikkusen rauhoittumaan pitkän kauden jälkeen.

 

Oma gonahdus (taistelumotivaation loppuminen) tapahtui P-kauden lopussa, kun tehtiin valinnat palvelusajoista. Olin todella luottavainen päästäkseni puolella vuodella, kuten aikaisemmin Urheilukoulussa palvelleet pyöräilijät, joilla oli sopimus ulkomaille. Itse olin juuri saanut varmistuksen jatkosta Ruotsissa Team Bliz-Meridassa. Kapteenin lukiessa nimeni Aliupseerikurssille valituiden joukossa päätin mennä loppupalveluksen sieltä missä aita on matalin. En liiemmin jaksanut innostua Aliupseerioppilaan ylennyksestä. Myös motivaatio pyöräilyn suhteen oli koetuksella. Päässä pyöri ajatus "miksi sitä nyt edes treenaa, kun ei kesällä pääse kuitenkaan kisaamaan".  Loppuvuodesta sain kuitenkin pään selviämään ja treenitkin alkoivat taas kulkemaan parempaan suuntaan. Tässä suuressa roolissa oli varmasti myös meidän kokelaiden ja alikersanttien kotiutuminen, jolloin komppanian kurin ylläpitäminen jäi meidän omalle vastuulle. Yksinkertaisesti sanottuna sitä ei siis ollut enää. Aamupalalla käynti loppui, jotta sai nukkua pidempään. Vuoteiden petaus ja tupien siivoaminen väheni ja päättyi lopulta kokonaan. Näin treenaamisellekkin jäi huomattavasti enemmän aikaa.

 

Joulupäivänä palasin "joululomilta" kasarmille virka-apuun ja tiesin pääseväni kohta etelään ajamaan kunnolla. Vuodenvaihde 2015 toikin mukavan tuulahduksen. Kahden viikon etelänleirit Alicantessa tammikuussa ja helmikuussa nostivat kunnon hyvälle tasolle ja joukkueen johtokin osoitti olevansa tyytyväisiä kehitykseeni edellisestä kesästä. Tässä vaiheessa armeijassa oli menossa jakso, jossa jouduin joka viikko metsässä palatessani kasarmille. Ampumaharjoitus ja tiedusteluharjoitus menivät hyvin, mutta erityisen tyytyväinen olin havukokeeseen. Urheilukolulun toisen pyöräilijän Oskari Vainionpään kanssa näytimme havusuunnistuksessa mallia kestävyysurheilun kuninkaiden taidoista ja olimme maalissa reilusti ennen muita. Tämän jälkeen sissihavu koristi lomapuvun olkaa ja tunsin itseni aivan hiukan vähemmän gonahtaneeksi.

 

Valinnat Reserviupseerikurssille tulivat hieman myöhemmin ja olin melko luottavainen pääsystäni. Tuloksissa jäin yhden pisteen valintarajasta. Tässä kohtaa taas gonahdus kasvoi, mutta jälkeenpäin voi sanoa etten vain paikkaa ollut ansainnut. Hieman suuremmalla määrällä valmistautumista AUK1-kokeisiin tulos olisi voinut olla toinen. Tämän jälkeen minulle määräytyi radistikoulutus, joka oli hieman helpompaa ja soveltui hyvin omiin suunitelmiin.

 

Maaliskuussa alkoi tiimin kisakausi Portugalissa ja lensin sinne mukaan. Kilpailukausi alkoi kohtalaisesti ja kolmen hienon viikon jälkeen siirryimme Portugalista Belgiaan viikoksi. Tässä vaiheessa olin flunssassa ja Belgian kilpailut jäivät väliin. Belgiasta siirryimme Marokkoon ajamaan kymmenpäiväisen ympäriajon joka oli mahtava kokemus ja tiimille myös tuloksellisesti hyvä. Marokon jälkeen oli taas paluu kasarmille edessä. Kahden puolikkaan armeijaviikon jälkeen lensin taas tiimin luokse Ruotsiin ja aloimme valmistautumaan Skandinavian kilpailuihin. Reilun viikkon aikana ajoimme viisi kilpailua Tanskassa ja siihen päälle kuuluisan Scandinavian Racen Upsalassa.

 

Toukokuun lopussa ajoin kaksi kovaa etappiajoa. Ensin Baltyk-Karkonosze Tourin Puolassa ja sitten Tour of Estonian Virossa. Jälkimmäisessä tuntui jalat olevan vielä melko jumissa Puolan reissusta, joten kilpailuni päättyi aikaiseen keskeytykseen. Virosta palasin neljäksi päiväksi metsään, jonka jälkeen oli vuorossa Suomen kisakauden suurin viikonloppu, kun ensin ajettiin Fellmanin ajot Lahdessa ja heti perään klassikko Porvoon ajot. Omat jalat eivät toimineet metsäviikon jälkeen riittävän hyvin, mutta tiimin muut kuskit ajoivat todella hyvin ja meillä oli molempina päivinä vähintään yksi kuski palkintokorokkeella.

 

Tämän jälkeen oli vuorossa AUK2-kokeet, joihin en saanut motivaatiota lukea opintomateriaaleja, vaan ajatukset olivat jo muutaman viikon päässä olevissa SM-kilpailuissa. Armeija oli sotkenut harjoitusrytmin todella pahasti alkukesästä, enkä ollut ajanut kunnollisia treenejä pitkään aikaan. Kalenterissa oli vain kisoja, metsäpäiviä ja lepoa. Juhannuksena otinkin riskin ja ajoin treeneissä jalat aivan alta ja toivoin palautuvani SM-kilpailuihin. Keskiviikkona ollut tempo meni kohtalaisesti ottaen huomioon etten ollut tempopyörällä ajanut yhtään kilpailua ennen sitä. Jalat eivät olleet täydellisessä vireessä, mutta tuntuivat jo hieman paremmilta. Viikonloppuna kotikaupungissani Vantaalla lähdin taistelemaan alle 23-vuotiaiden Suomen mestaruudesta hyvillä mielin. Kilpailun aikana myös jalat tuntuivat toimivan halutulla tavalla. Kaikki 23-vuotiaat pysyivät pääjoukon mukana kilpailun loppupuolelle asti, mutta sitten pääjoukkoa alettiin harventamaan ja porukka katkesi. Olin oikeassa paikassa ja pääsin loppukiriin muiden kärkikuskien kanssa, mutta tällä kertaa oli tyytyminen neljänteen sijaan.

 

Kahden armeijapäivän jälkeen lensin taas Ruotsiin ajamaan Ruotsin cupia ja U6 Cycle Tourin. Toiseksi viimeisellä etapilla satuin isoon kasaan ja vasen kyynärpää ja oikea ranne ottivat melko lailla osumaa. Kisa jäi kesken, mutta murtumilta vältyttiin. Pari viikkoa oli kuitenkin kivuliasta tehdä mitään käsillä. Käsien parannuttua alkoi kova harjoitusjakso EM-kilpailuihin. Kunto siellä ei kuitenkaan ollut riittävän hyvä ja kilpailu Tartossa päättyi keskeytykseen.

 

Seuraavana päivänä Santahaminassa minut ylennettiin alikersantiksi. Samana iltana lähdin talvilajien urheilijoiden mukaan metsäleirille Vekaranjärvelle. Metsäviikon jälkeen oli taas pyöräilyn vuoro, kun olin mukana Finnfalz - Rush Racingin joukkueessa Baltic Chain Tourilla. Oma ajo ei ollut tarpeeksi vahvaa ensimmäisenä päivänä, enkä ollut mukana ratkaisevassa irtiotossa. Hieman myöhemmin olin vielä mukana suuressa joukkokolarissa, enkä enää päässyt pääjoukkoon takaisin, joten olin jo ulkona kokonaiskilpailusta ensimmäisen päivän jälkeen. Seuraavat kaksi päivää ajettiin huomattavasti kontrolloidummin ja omakin ajo oli parempaa, mutta tuloksellisesti vaisua. Viikonloppuna Satakunnan ajoissa sitten Baltiassa kaaduttu vasen jalka kipeytyi ja ajaminen oli todella tuskallista.

 

Seuraavat kaksi viikkoa armeijassa olivat taas metsäviikkoja. Ensin Ampumaharjoitus 2 ja sitten loppusota. Vasen jalka ei kestänyt juoksemista, joten olin vapautusmiehenä Hangossa Ampumaharjoituksessa. Siellä jalka kuitenkin tulehtui ja seuraavan viikon loppusota meni sisähommissa kasarmilla. Pääsin loistamaan radistitaidoillani ja viritin radioaseman sisälle tupaan, joten radiota pystyi naputtamaan sängystä käsin. Alkuviikosta saatu antibioottikuuri alkoi kuitenkin auttamaan ja jalka alkoi tuntumaan paremmalta jo viikonloppuna.

 

Palatessani sunnuntaina kasarmille näytti TJ-laskuri mukavaa lukua 2. Maanantaina heti aamusta aloin palauttamaan tavaroita varastolle ja iltapäivään mennessä olin palauttanut kaikki armeijan materiaalit ja päällä oli pelkkiä omia siviilivaatteita. Tunne oli loistava, vaikka urheilukoulussa olikin normaalia käyttää siviileitä jo P-kauden jälkeen.

Aamuaikaisin tiistaina 8. syyskuuta vääpeli toivotti onnea kilpailumatkalle Kiinaan ja sanoi vapauttavat sanat: Reserviin MARS! Alikersantti Kanerva kotiutui Santahaminasta 117 palveluspäivän jälkeen. 347 päivän palveluksesta 91 päivää olin viikonloppuvapailla, 102 päivää urheilukomennuksella, 5 päivää komennuksella kotona, 18 päivää henkilökohtaisilla lomilla ja 8 päivää kuntoisuuslomilla.

 

Kokonaisuutena vuosi Urheilukoulussa oli antoisa ja opettavainen. Urheilun ja armeijan yhdistäminen ei ole helppoa, mutta Urheilukoulussa se on tehty mahdolliseksi. Omat haasteensa siinä on silti ja jokainen laji soveltuu siihen eri lailla. Eri lajien kirjo on kuitenkin yksi Urheilukoulun suurimmista rikkauksista. Mahdollisuus tutustua ja vaihtaa näkemyksiä lähes kaikkien eri lajien edustajien kanssa on todella opettavaista. Kaikki urheilijat tulivat myös hyvin toimeen yhdessä ja meillä oli loistava yhteishenki koko vuoden ajan. Kiitokset kaikille samaan aikaan palvelleille!

 

Seuraavassa blogissa sitten kootut kertomukset Kiinasta.

 

Kanerva kuittaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Jyri Kokkonen

"Jutlannista"? Tarkoititko Jyllantia?

Käyttäjän HiskiKanerva kuva
Hiski Kanerva

No niinhän se onkin suomeksi. Kiitokset korjauksesta.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset